Pari vuotta sitten jäin eläkkeelle ja muutin Tallinnaan. Kuvittelin, että elämäni tulee olemaan hyvin tasaista, rauhallista eläkeläisen elämää neljän kissani kanssa.

Pari vuotta menikin aika sukkelasti uusiin oloihin ja elämiseen sopeutuessa. Olen ollut kovin aktiivinen työelämässä ja kaikissa muissa touhuissa, joten päätinkin pitää pari välivuotta ennen kuin ajattelenkaan tekeväni mitään erikoista.

Sitten eräänä päivänä kaikki muuttui. Erään täkäläisen yhdistyksen sivuilta bongasin ilmoituksen, jossa haettiin radio-ohjelmiin naisääntä.

Enpä moista noteerannut – minäkö muka naistoimittajaksi radioon! Hassu ajatuskin. Eihän nyt entinen valtion virkamies mitään radiossa osaa sanoa.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja niinpä sitten eräänä päivänä tartuin puhelimeen, soitin ja kyselin, että onkos kovastikin ollut tunkua radioon. Eipä ollut.

Tämä tapahtui tiistaina, keskiviikkona jo tapasin Veinin, torstaina löysin itseni istumassa studiossa ja änkyttämässä ensimmäisiä viestejäni eetteriin.

Että niin nopeasti tuo kaikki sitten tapahtui ja todeksi muuttui.

Paljon on oppimista, paljon on vielä hiottavaa ja korjattavaa – ammattilaista minusta ei koskaan tulekaan enkä sitä oikeastaan edes toivokaan. Haluan vaan olla se ”tavallinen tyttö” siellä mikrofonin takana. Oma kiinnostukseni suuntautuu enemmän tuonne historian puolelle. Sen takia jokaiseen lähetykseen koetan saada jonkinlaisen tarinanpoikasen Tallinnan varsin mielenkiintoisesta historiasta. Miksi ei sitten myös koko Eestinmaan historiastakin aikanaan kunhan Tallinnan tarinat loppuvat.

Mutta: eihän se tietenkään riitä, että minä olen kiinnostunut noista entisajan jutuista. Kuulijoillahan on tässä oma sanottavansa:

oletteko siis halukkaita jatkossakin kuulemaan näitä tarinoita vai vaihdetaanko levyä?

Näissä tunnelmissa mennään siis nyt näin alkumetreillä. Koetan oppia ja kehittyä – katsotaan kuinkas tässä käy!

Hömis